Kaksoiselämää Losissa

Uskokaa tai älkää, mutta lähestymme armaat lukijat reissumme loppua. Istua kökötämme lennolla DY 7082 Los Angelesista Oslon kautta Helsinkiin ja ihmettelemme mihin nämä kaksi kuukautta hurahti. Viimeinen reissukohteemme Los Angeles piti meitä hellässä (ja ei niin hellässä) huomassaan kuusi päivää, joiden piti kaikkien odotusten mukaan olla lämpimiä ja aurinkoisia. Auringosta saimmekin nauttia pääasiassa, mutta sen ruskettavasta vaikutuksesta emme saaneet osaamme, sillä kylmyys pakotti pitkät vaatteet päällemme. 

Varatessamme lentoja Uudesta Seelannista Suomeen halvin reitti oli Los Angelesin kautta. Ajattelimme ottaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja viipyä Losissa vähän pidempään kuin välilaskun verran. Siispä jättäessämme Seelannin kaihomielin taaksemme, oli edessämme vielä yksi maa tutkittavana. Enkelten kaupunki pitää sisällään kahdenlaista elämää. Todella rikasta ja Todella köyhää isoilla T:llä. Kiersimme pakolliset nähtävyydet Hollywoodin Walk of famesta Venice beachiin ja ei niin pakolliset nähtävyydet Downtownin syrjäkaduilta metroasemien laitureihin. 

Venice biitsin kuuluisa silta, josta turistit räpsivät kuvia

 Losi yhdistetään usein Hollywoodiin ja elokuvateollisuuteen. Vaikka meidän rähjärinsessojen tietämys elokuvista on minimaalista, ajateltiin käydä vilkaisemassa miltä tähtien päällystämät kadut ja Hollywood sign näyttävät. Luimme jostain, että paikka olisi helpointa nähdä auton ratista, mutta meille niin rakkaaksi tulleen Tiidan jälkeen emme voineet ottaa allemme mitään muuta autoa. Siispä tyydyimme apostolin kyytiin, joka osoittautui varsin toimivaksi. Hollywood bulevardia tallustellessamme kävelimme kultaisten tähtien päällä, joihin on kirjoitettu erilaisten elokuvajulkkisten nimiä. Satojen nimien joukosta tunnistimme ehkä noin kymmenen nimeä, mukaan luettuna Mikki Hiiri ja Aku ankka. Ei siis mikään jättisaldo, mutta onneksemme löysimme jokaiselle meistä nimikkotähdet. Hollywoodin toinen must see -juttu on 14 metriä korkeat HOLLYWOOD kirjaimet, jotka sijaitsevat korkealla kukkuloilla kaupungin yllä. Nähdäksemme kirjaimet paremmin päätimme ottaa allemme tutuksi tulleen kyydin ja tehdä pienen päivähaikkauksen Griffith observatoriolle, joka osoittautuikin todella hienoksi paikaksi. Ilmainen sisäänpääsy, observatorion mielenkiintoiset demonstraatiot avaruuden ilmiöistä ja upeat näköalat nostivat Hollywoodin pisteitä roimasti. 

Los Angeles on shoppailijan paratiisi. Kylmien säiden vuoksi surffaus ja biitseily ei ollut mahdollista, joten me kolme rähjäistäkin rähjäisempää tyttöä yritimme soluttautua shoppailijoiden sekaan, siinä kuitenkaan aina onnistumatta. Vietnam-pöksyt ovat kyllä käteviä monensäänhousuja, mutta kultaa ja hopeaa välkkyviin kauppakeskuksiin ne eivät ehkä ihan täydellisesti sujahtaneet. Onneksi shoppailumahdollisuuksia löytyy kaiken paksuisille lompakoille, ja aina lopulta löysimme itsemme penkomassa alerekkejä ja muita halppiskauppoja. Toki eksyimme myös julkkisten kauppakadulle Rodeo drivelle, jossa ainoana tavoitteena meillä oli uskaltautua johonkin Louis Vuittonin kaltaiseen liikkeeseen sisään. Tavoite saavutettiin puoleksi, sillä Guessin liike ei ihan saavuta Vuittonia hohdokuudellaan, mutta on hyvä alku. Kadulla oli kuitenkin hauska katsella ökyautoja ja viidentoista senttimetrin korkkareilla kipsuttelevia diivoja. 

Rodeo driven ökyautoja ja -kauppoja

Vietnamista lähdettäessä toivoi, että olisi voinut jatkaa vielä Vietnamin tutkimusmatkailua, sillä niin paljon jäi näkemättä tiukan aikataulun vuoksi. Uudesta Seelannista ei olisi halunnut lähteä ollenkaan pelkästään mielettömän hienon maan vuoksi. Los Angelesista puolestaan jäi niin ristiriitaiset tuntemukset, että lähtö turvalliseen koto-Suomeen tuntuu hyvältä. Kaiken suuruuden ja hienouden keskellä on hirvittävä määrä kurjuutta ja likaisuutta. Huumekauppa kukoistaa ja sen vaikutukset näkyvät kaikkialla muualla paitsi rikkaimmilla asuinalueilla. Jokaisella kadulla makailee useiden peitteiden alla kodittomia, metroasemilla sekopäiset hörhöt tulevat tarjoamaan piristävää ja puistoissa ei näe muita ajanviettäjiä kuin maallisen majansa sinne kantaneita narkkeja. Tuntuu jotenkin surulliselta, että niinkin loistokkaan paikan maineessa oleva kaupunki pitää sisällään näin järkyttävän määrän laitapuolen kulkijoita. On ihanaa, ettei enää tarvitse miettiä, onko julkisen vessan oven ulkopuolella huuteleva ukkeli tulossa väkisin sisään tai mihin aikaan uskaltaa liikkua ulkona.

Los Angeles oli joka tapauksessa näkemisen arvoinen paikka ja kuten sanonta kuuluu, matkailu avartaa. Näiden kahden vaiherikkaan kuukauden jälkeen on mukava palata Suomen pakkasiin ja aloittaa jälleen normaali arki. Vielä kun sen ymmärtäisi! Päätämme meidän loistokkaan blogiuran tähän, ja kiitämme kaikkia uskollisia lukijoita ja myös toki teitä, jotka ette aina ole lukeneet blogipäivityksiämme niin uskollisesti. Uusia reissuja odottelee kolme rähjäistä rinsessaa!

Tuttu näky kaupungin katukuvassa, onneks tämä yksilö nukkui ja ei häirinnyt meitä

Vihdoin meille avautui, miksi pilvenpiirtäjiä kutsutaan pilvenpiirtäjiksi

Kiitti ja kuitti,

Jenny (Jennifer Lopez) ”Retkiopas” Paaso

Anni (Ann Rutherford) ”Aikatauluttaja” Junttila

Iida (Ida Lupino) ”Kartturi” Koistinen