Voimalla seitsemän reissaajan

Excuse me, could you take a photo of us?

Viimeiset päivät pohjoissaarella olivat täynnä tekemisen meininkiä. Saimme vieraaksemme neljä myös reissussa rähjääntynyttä prinssiä, joiden laatuseurasta saimme nauttia kolme riehakasta päivää. Poikien kaasutellessa leirintäalueelle illan hämärtyessä paistelimme tervetuliaislättyjä, vaihdoimme reissukuulumisia ja ennen kaikkea tutustuimme lähes tuntemattomiin reissukavereihin. Poikien nähdessä tyttöjen hulppean luksusleirin, johon kuuluu neljän hengen teltta, viidentoista sentin paksuiset ilmapatjat, tyynyt ja retkituolit, heihin iski hienoinen kateus. Siitä lähti liikenteeseen jatkuva tytöt vs. pojat -kisailu telttapaikoista, ja useammin kuin kerran jouduimme ottamaan legendaariset kivi-paperi-sakset avuksi. KPS suosi tyttöjä ensimmäisenä iltana, joten saimme nukkua yömme pehmeillä patjoilla. Rinsessat 1, prinssit 0.

Ensimmäisenä aamuna tytöt ajattelivat ilahduttaa poikia intistä tutulla puuroaamiaisella, eivätkä vielä vieraanvaraiset pojat voineet muuta kuin syödä mukisematta lautasensa tyhjiksi. Sovimme myöhemmin, että pojat saavat puolestaan loihtia seuraavana aamuna näköisensä aamiaisen meille tytöille. Aamiaisen jälkeen lähdimme sadesäätä pakoillen keilaamaan Palmerston Northiin, jossa ratkaisimme taidolla seuraavan yön makuupaikat. Yllätysyllätys pojat veivät tämän erän. Keilailun jälkeen nautimme aurinkoisesta iltapäivästä pallotellen, uiden ja kahvitellen. Illalla pitelimme sadetta leirintäalueemme keittokatoksessa, johon pojat väsäsivät märistä puista hieman savuttavan nuotion. Pääsimme kuitenkin tunnelmaan nuotiolauluja laulaen ja leppoisasti rupatellen.

Aamulla poikien teltasta sentin paksuisilta telttapatjoilta noustessa jokaista jäsentä kolotti. Hyvien huomenien jälkeen kuulimme, ettei poikien yö ahtaassa teltassa ollut mennyt yhtään sen paremmin hyvistä patjoista huolimatta. Poikien laatimaan aikataulutettuun aamuohjelmaan kuului aamu-uinnin jälkeen personal trainer Kinnusen vetämä toiminnallinen liikkuvuusharjoitus sekä jooga-Jennyn aurinkotervehdykset. Kropat vetreinä nautimme poikien freshin aamupalan, johon sisältyi vitamiinit, protskut, hiilarit, rasvat sekä kofeiinit. Aamutohinoiden jälkeen ajattelimme suunnata meren rantaan, mutta kääntäessämme avainta tähän asti niin uskollisen Tiidamme virtalukossa mitään ei tapahtunut. Rakas kulkuneuvomme valitsi onneksi hyvän ajankohdan simahtaa, sillä pojille akun lataaminen oli helppo nakki. Prosessia auttoi huomattavasti saksalaisukoilta saadut latauspiuhat. Auto hyrskähti käyntiin ja huristelimme biitsille. Yllätykseksemme rannalla oli lentopalloverkko, joka on meidän kokemuksen mukaan ensimmäinen laatuaan koko Uudessa-Seelannissa. Innosta puhkuen otimme hiet pintaan lentopalloa pelaillen, jonka jälkeen oli oikein mukava juosta meren aaltoihin sukeltelemaan.

Poikien tarjoilema fresh aamupala vei nälän mennessään

Röimiehet hommissa

Uinnin jälkeen pidimme letitystalkoot.

Poikien luomukset

Ensin tytöt, sitten pojat -periaate toimi lättyjenkin paistossa, ja niinpä saimme viimeisen illan kunniaksi hillosuklaakermavaahtolätyt pojilta. Pojista löytyi tietotaitoa myös tähtitieteen saralla, ja Oskun johdolla löysimme lukemattomien tähtien joukosta Etelän ristin, joka vastaa kuulemma Suomen taivaalta löytyvää Pohjantähteä. Pilvetön tähtitaivas ja kuutamo loivat hyvän tilaisuuden toteuttaa haaveemme taivasalla nukkumisesta, joten raahasimme patjamme teltoista ja ryömimme makuupusseihin.

Aamuherätyksen toimitti perinteisesti leirintäaluetta ympäri tepasteleva kukko, joka aloitti äänenavauksensa joka aamu viiden aikaan. Jo ensimmäisenä aamuna kehittelemämme strategia kukon hengiltä päästämiseksi jäi kuitenkin ajatuksen tasolle lukuun ottamatta paria kivitysyritystä ja flipflopin heittoa. Lentopallokuningas oli vielä auki, joten pidimme revanssipelit ennen lähtöä. Lopulta hyvästelimme toisemme ja käänsimme Tiidan nokan kohti Wellingtonia ja eteläsaarta.

Viimeinen ateria

Kohti eteläsaarta!

Kaksi viikkoa pohjoissaarella meni hämmästyttävän nopeasti. Saimme nauttia ainutlaatuisesta luonnosta maan mittaushistorian kuumimmissa säissä. Toivottavasti viemme lämpimät kelit mukanamme eteläsaarelle, jossa meitä odottaa lisää ihasteltavaa ja ihmeteltävää.