Uusi-Seelanti - se retkeilyn luvattu ihmemaa

Taivaanrantaan häipyvät vuorijonot, kumpuilevat nummet, teiden varsilla laiduntavat lehmät ja lampaat sekä paikoin varmasti satoihin desipeleihin nouseva sirkutus kuvaavat tämän hetkistä Uusi-Seelanti -kuvaamme parhaiten. Istumme yhdessä leirinuotiolla ja paistamme lettuja lämpimässä kesäyössä tähtitaivaan alla. Kuulostaa epätodellisen satumaiselta, vai mitä?

Satumaista tämä Seelanti-road trip onkin. Aloitimme matkamme kaksiosaisen saaren ympäri Aucklandista. Vietnamin värikkään kulttuurin jälkeen suomalaissydäntä sykähdytti nähdä talot tutusti erillään toisistaan ja autot järjestäytyneinä ilman jatkuvaa tööttäilyä sekä tuntea ilman kulkevan keuhkoihin kuin vettä vain. Aucklandista otimme allemme nykyisen kotimme, valkoisen Nissan Tiida -pikakiiturin, jonka laiskassa huomassa aloitimme vasemmanpuoleisen liikenteen opettelun. Ratin taakse istahdettua vaihdekeppiä ja turvavöitä etsittiin vääriltä puolilta, risteyksissä käytettiin pyyhkijöitä vilkun sijaan ja pari kertaa piti ihmetellä, miksi autot tulevat keula edellä vastaan omaa kaistaa. Alkukankeudesta onneksi selvittiin ja nyt ajamme varmasti kuin Mika Häkkinen konsanaan. 

Ensimmäisellä ostoskerralla kärry täyttyi mm. teltasta, patjoista ja retkituoleista.

 Ensimmäinen etappimme oli Waipu, jonka leirintäalue hetken etsimisen jälkeen löytyi kumpujen kätköistä. Yö teltassa meni vaihtelevasti, ulkopuolelta kuuluvat sirkutukset, ölinät, kurkkuäänet ja huhuilut säestivät katkonaista tuhinaamme. 

Iltapuurolla upouusien retkeilykamojen kanssa.

Kukkulalta toiselle huristellessamme matka pohjoiseen taittui silmänräpäyksessä hämmästellessämme luontoäidin kauneutta. Wau-huudahdukset jatkuivat määränpäässämme Bay of Islandissa, kun vuokrakajakeilla meloimme tutkimaan James Cookin löytämiä saaria (Cook rantautui Bay of Islantiin löytäessään Uuden-Seelannin vuonna 1768). Näimme saaren lävitse kulkevan onkalon ja päätimme kokeilla pääsisikö sen läpi melomaan. Lyhyeksi jäi tämä yritys, sillä kapean onkalon seinämillä kipittävät ravut saivat Iidan paniikin valtaan ja melat paukkuen Iida pakitti ulos onkalosta säikäyttäen ravut liikkeelle. Neljän tunnin vuokra-aika alkoi kolmen tunnin melomisen jälkeen tuntumaan pahoinvointikaksikollamme mahassa ja päässä. Vaikka teräsmahainen Jenny olisi voinut jatkaa melomista, päätimme rantautua muuten niin mukavan päivän jälkeen.

Pikkuprinsessan unelma "simpukkameri"

Myöhään venähtäneen matkustuspäivän ja sade-ennusteiden vuoksi päätimme nukkua seuraavana aamuna niin pitkään kuin unta vain riittää. Yllätykseksemme aamulla pressun alta kurkistaessamme aurinko porotti miltei pilvettömältä taivaalta ja aamu-uinti vieressä kohisevassa joessa herätti rähjäiset rinsessat lopullisesti. Pieni haikkausretki luolille sai hien virtaamaan ja palattuamme viilentävä niskahieronta joessa oli paikallaan. 

Matkustuspäivän aamuna kävimme verryttelemässä jalkoja Whangarein putouksilla.

Sadepäivän sijaan saimme iloita auringon lämmöstä haikaten ja uiden.

Illan hämärtyessä vaihdoimme leiripaikkaa tänne Whakamarun järven rantaan, jossa ensitöiksi pidimme pyykkitalkoot. Ensin työ sitten huvi -periaatteella paistoimme pyykkäyksen jälkeen lättyjä taskulampun valossa.