Tunnelmallinen Hoi An

Hoi An, tämä Unescon maailmanperintökohde, vaattureiden luvattu kaupunki sykähdytti suloisuudellaan rinsessojen sydämiä. Kaupunki ilman jatkuvaa tööttäilyä ja yskittäviä saasteita oli rentouttavaa vaihtelua. Yksi meidän perimmäisistä tarkoituksista Hoi Anissa oli tutustua vaattureihin ja heidän työhönsä. Pikkulinnut ovat laulaneet, että täällä silkin ja sametin täyttämässä kaupungissa räätälit ovat vertaansa vailla ja laatu ykkösluokkaa. Niinpä törmäsimme ensimmäisestä eteen tulevasta räätälinliikkeestä sisään ja puheliaan ompelijattaren avustuksella piirtelimme, mittailimme ja sovittelimme erilaisia malleja ja kankaita. Lopputuloksena syntyi kolme upeaa iltapukuluonnosta mittatilaustyöhön nähden pilkkahintaan ja nopeasti, sillä ne olivat valmiita seuraavana aamuna.

Prinsessoille ominaisesti puvut vielä mielessä pyörien lähdimme katsomaan miltä Hoi Anin vanhakaupunki näyttää. Kierrellessämme kapeita kujia huomasimme, että vaatturinliikkeissä olisikin ollut valinnanvaraa - niitä saattoi olla vieri vieressä kuusikin eri putiikkia. Illan hämärtyessä vanhankaupungin ylle syttyivät moniväriset paperilyhdyt, jotka tunnelmallaan heittivät meidät keskelle japanilaisia kahvilakatuja. Rantabulevardilla hihastanykijät yrittivät saada meitä jokiajelulle soutuveneisiin ja ostamaan vedessä kelluvia onnenkynttilöitä. Rahattomina pummeina pidimme kovat päämme ja nautimme muiden jokeen lähettämistä kynttilöistä.

Joessa kellui onnea tuovia kynttilöitä

Löysimme pikkuputiikeista meille Vietnam-pöksyt, jotka tulette varmasti näkemään tulevissa postauksissa!

Seuraavalle päivälle olimme suunnitelleet paikan vaihdosta jo heti aamusta, mutta puuttumattomien kulkuyhteyksien vuoksi saimme viettää vielä toisen päivän Hoi Anissa. Jennyn loistoidean siivittäminä vuokrasimme pyörät ja hurauttelimme läpi riisiviljelmien Intian valtameren rantaan. Löysimme rannalta uuden kaverin, Kalle-kilpikonnan, jonka jätimme lopulta oman onnensa nojaan. Vaikka sää ei ollut aurinkoinen, oli tosi virkistävää käydä kuuntelemassa aaltojen pauhua ja katselemassa vehreitä riisipeltoja.

Etsi kuvasta Kalle

Pyöräilyn jälkeen oli pakko saada hiilareita (lue mättöä).

Hoi Ania ei kannata kenenkään reissaajan jättää välistä, vaikka turistipaikkoja karttaisikin. Meillä matka jatkuu vuoristoon raikkaaseen Dalatin kylään. Adios!

- Iida, Anni ja Jenny