Hanoista haneen

Aeroflotilla lento Helsingistä Moskovan kautta Hanoihin sujui vallan mainiosti lentoyhtiön tarjottua meille kaikki lentomukavuudet tohvelit mukaan lukien.

Kulttuurishokki, tämä kovasti varoiteltu, ennenkokematon tunne iski vasten kasvoja astuessamme taksiin Hanoin lentokentän ulkopuolella. Ensinnäkin taksikuski, jonka auton katolla ei ollut taksikylttiä, lupasi viedä meidät hotellille 400 000:lla vietnamin dongilla (n. 15€), mutta peri meiltä lopulta 550 000 dongia tullimaksujen vuoksi. Toiseksi taksimatkan aikana saimme monta kertaa haukkoa henkeä massiivisen mopokulttuurin, kiilavan ajotyylin ja jatkuvan tööttäilyn vuoksi. Skootterit poukkoilivat autojen välissä, ja autot, meidän ”taksi” mukaan lukien, ajoivat täysin holtittomasti välittämättä kaistaviivoista. Alkujärkytyksestä selviytymisen jälkeen, ja varmaan myös yli 20 kilometrin liikenteen seassa talsimisen johdosta, olemme huomanneet, että kaaos on täysin hallittua.

Skootterit valtaavat niin tiet kuin jalkakäytävätkin ja näyttäisi siltä, että sillä voi ajella sinne, mistä vain sopiva kolo löytyy. Yllä olevaa tööttäilykieltoa ei aina muisteta oikein noudattaa.

Ammattilaisille sähkömiehille voisi olla tarvetta täällä Vietnamissa.Sähkölangat risteilevät katujen yllä nippusiteillä toisiinsa ja pylväisiin kiinnitettyinä.

Puhtautta rakastavien suomalaisrinsessojen silmiin pisti heti Hanoin pienten kujien ja katujen likaisuus sekä niiden varsilla olevat ränsistyneet rakennukset. Katukeittiöiden edessä matalilla muovijakkaroilla polvet suussa istuessa mietimme, että kuka tässä nyt on väärän kokoinen, länsimaalaiset rinsessat vai vietnamilaiset penkit (lue ihmiset). Kokoero on muutenkin huvittanut paikallisten miesten katsoessa meitä olkapäiden korkeudelta ylöspäin. Liekö tämä johtuvan meistä itsestämme vai pituudestamme..?

Ensimmäinen kerta vietnamilaisessa kahvilassa ja pienoinen järkytys oli kahvin voimakkuus suomalaisille kahviholisteille.

Tämä on normaali näkymä katujen varsilla, joissa paikalliset valmistavat ruokaa kaiken likaisuuden keskellä. Liekö hygieniapassit voimassa? Ainakin vielä olemme jättäneet lämmenneet lihat paikallisten mahantäytteeksi.

"Banh Mi" leipä on meidän päätelmien mukaan paikallinen herkku, jota on tarjolla joka nurkalla.

Kierrellessä Hanoin keskustaa huomasimme nopeasti, että Hanoi on paljon muutakin kuin ränsistyneitä kortteleita ja perheitä tööttäilevien skoottereiden selässä. Järvi-, lampi- ja merisuomalaisina jalkamme suuntasivat Hoan Kiem -järvelle, jossa porisimme ensin yliopisto-opiskelijoiden ja sitten ala-asteikäisten koululaisten kanssa.

Nämä suloiset lapset tulivat juttelemaan meille englanniksi oppiakseen kieltä.

Olemme kokeneet vietnamilaiset ystävällisiksi ihmisiksi, vaikka yhteistä kieltä ei oikein tahdo aina löytyä. Heti Moskovan lentokentällä tosin huomasimme, että aina ei kannata luottaa sokeasti ystävällisiinkään ihmisiin. Siellä luoksemme tuli vietnamilainen nainen, joka yritti google-kääntäjän kanssa selittää, ettei hän voi mennä matkalaukkunsa kanssa koneeseen. Hänen mukaansa vain vietnamilaisilta tarkistetaan laukun paino, joka ei saa ylittää 10kg:a ja hän pyysi meitä viemään laukun koneeseen. Hieman epäröiden kysyimme mitä laukku sisältää ja kääntäjä kertoi sen sisältävän kuivattuja hedelmiä :D. Seurueemme sinisilmäisin rinsessa Anni yritti viedä laukun mukanaan koneeseen, mutta yritykseksi jäi. Portilla virkailija yritti saada laukkua painokontrolliin, mutta nainen vain työnsi Annia laukkuineen portin läpi. Virkailija otti naisen kiinni ja Anni irrotti otteensa laukusta ja paineli portin läpi vinhaa vauhtia katsomatta taakseen. Jenny jäi seuraamaan laukun punnitusta, jolloin todelliseksi painoksi paljastui 17.5kg :D.

Ensimmäisenä aamuna Hanoissa heräsimme jäätävään kahvihampaan kolotukseen ja innokkaina odotimme aamupalalle luvattua erinomaista kahvia. Kahvia kysyttyämme hotellivirkailija ilmoitti hihitellen, että tänään tarjolla on vain teetä. Emme antaneet tämän meitä kahvinarkomaaneja lannistaa, vaan lähdimme kevyellä askeleella kohti päivän uusia seikkailuja.

Kiertelimme Hanoin vanhaa kaupunkia sekä länsi-Hanoita. Näimme paljon temppeleitä ja muita nähtävyyksiä. Antoisan päivän päätteeksi jalat rättipoikkiväsyneinä suuntasimme rautatieasemalle. Nyt istumme kuuden hengen makuuhytissä kolmestaan ja edessämme on mielenkiintoinen 12h:n yöjuna Hueen. Alkuperäinen tarkoitus oli viettää enemmän aikaa pohjois-Vietnamissa, mutta forecan ennustaessa viileämpiä päiviä näille seuduille, päätimme lähteä lämmön perässä kohti etelää.

Matkaamme rautatieasemalla siivitti homemade-jäätelö ja sen voimalla askel tuntui eritysen kepeältä.

 

Hanoi antoi paljon erilaisia kokemuksia vaihtelevista kaupungin osista ja ympäristöistä johtuen.

Tam biet!

-Vietnamin rinsessat