Danang, prinsessat ensimmäistä kertaa ratissa

Paljon varoiteltu bussimatka Huesta Danangiin ei mennyt ihan niin kuin strömsössä. Ostaessamme lippuja ajattelimme kuitenkin piheinä ja uteliaina reppureissaajina kokeilla tämäkin hupiajelu. Aamujurrin varalta herätys soi jo tuntia aiemmin kuin bussin oli takoitus startata matkaan. Kello tuli kahdeksan ja yli ja vielä vähän päälle, eikä bussia näkynyt. Respan täti huomasi rinsessojen päänpyörittelyt ja alkoi soittelemaan bussin perään. Järkyttävä totuus iski vasten kasvoja; meidät oli unohdettu! Uusi rinssi tuli hakemaan meitä kympin aikoihin ja matka vihdoin alkoi. Tällä ei kuitenkaan päästy puoltamatkaa pidemmälle, kun yhtäkkiä pysähdyimme pieneen kylään. Ehdimme miettiä tälle stopille jo kaikenlaisia selityksiä pissatauosta näköalapaikkaan, joita reitin tuli sisältää jopa neljä kappaletta. Syy jäi ikuiseksi arvoitukseksi, kun yhteistä kieltä kanssamatkustajien kanssa ei löytynyt. Elekielellä meidät ohjattiin ulos bussista ja siirtymään uuteen taksiin. Tarkkasilmäisinä neitoina huomasimme, että taksin eturengas oli puhjennut. Epätoivoisia katseita oli havaittavissa, mutta pian edessämme oli säteilevä valkoinen ratsu. Onneksi tämä ratsu kuljetti meidät neljällä renkaallaan turvallisesti Da Nangiin. 
Yhteenveto matkasta: lupaus 1 bussi ja 4 näköalapaikkaa, totuus 1 bussi, 3 taksia ja 0 näköalapaikkaa :D
  

Hämmennys valtaa usein tajuntamme

Viikon verran Vietnamin katuja tallanneina olimme päässeet hieman jyvälle liikennekulttuurista ja uskaltauduimme ensi kertaa itse ratin taakse. Mutkaiset serpentiinitiet johdattivat meidät Apinavuoren huipulle, jossa emme kylläkään nähneet apinan apinaa. Verkkokalvoillemme ja puhelimen kameraan tallentui onneksi upeita kuvia, vaikka tunnelma huipulla oli melko jäinen. 

Kypärät päähän ja menoksi!

 

Ryhmärämät

Illan hämärtyessä kurvasimme Da Nangin vaikuttavan valoshown läpi Marmorivuorelle. Kapusimme vuorenrinnettä valaistuareittiä pitkin pyhäkköön, jossa muutama munkkikaapuinen mies paukutti rumpua "laulun" lomassa."Saakohan täällä oikeasti olla?" juolahti mieleemme, kun muita normaalipukeisia ihmisiä ei näkynyt. Häätöä emme saaneet, joten jatkoimme jännittävää seikkailua.

Marmorivuorella kuljimme välillä valaisemattomia reittejä, jolloin otsalamput olivat välttämättömiä.

Taivasportti -nimiseltä huipulta näkyi joka puolelle Danangia.

Mopojen vuokraus oli paitsi halpa ja hauska tapa liikkua, myös erittän toimiva, sillä näin pääsimme näkemään paikkoja, joita jalkaisin ei olisi saavuttettu. Mopoilla huristelemisen tuoma huikee fiilis ja muihin verrattuna vauraamman kaupungin valojen säihke oli kokemisen arvoinen, suosittelemme kaikille reissaajille!
 

Danangin maamerkki Dragon Bridge vaihtoi väriä tiuhaan tahtiin.

Ps. Lisää tunnelmia mopoilusta ja muusta instassa @rahjaiset.rinsessat