Da Lat, Vietnamin Suomi

Kahvihetki ja bloggarit työssään söpössä vintagekahvilassa, ja kaikilla on vihdoin edessä aito länsimaalainen kahavi. Kovasti olemme yrittäneet totuttautua paikalliseen kahviin, jossa höystöjä on tuplasti enemmän kuin vettä ja maito on kondensoitua. Lukuisista epäonnistuneista yrityksistä johtuen, luovutimme ja etsimme kahvilan, josta wifin lisäksi saamme normaalia sumppia.

Matka tänne Da Latiin oli pitkä ja kuoppainen. 1500 metrin korkeudessa sijaitsevaan vuoristokaupunkiin matka Hoi Anista kesti 17 tuntia ja päivä vuoristoradassa voisi kuvata sen jälkeistä olotilaa. Kapealla, mutkaisella ja syvien rotkojen reunustamalla vuoristotiellä hurjapäinen bussikuskimme ohitteli "hidastelijoita" jyrkimmissäkin mutkissa töötti pohjassa. Kyllä meinas takapenkin tytsyillä olla pissat housuissa.

Bussia odoteltiin 2h matkatoimistolla

 Da Lat on tunnettu lukuisista vesiputouksistaan ja niinpä kurvasimme Yamahoiden selässä ihastelemaan Cam Lyn ja Datanlan putouksia. Putouksilta laskettelimme mopoillamme auringonlaskun kajossa Paratiisijärven rannalle. Järvimaisema, lukuunottamatta takana häämöttäviä vuoria, toi mieleen yöttömien öiden souturetket. Paluumatkalla kartturi-Iida mapsi kourassa yritti johdattaa tytöt lyhintä reittiä takaisin hostellille. Kujat vain kapenivat, alamäet jyrkkenivät ja jarrupalat kirskuivat. Loppujen lopuksi kuskeilla herännyt itsesuojeluvaisto tyrmäsi Iidan reittivalinnat ja uukkarit metrin levyisellä jyrkällä kujalla todella vaati teininä opittuja moponkäsittelytaitoja. Ei voinut muuta kuin ihmetellä, kun paikalliset hurjastelivat ohitsemme jyrkimmissäkin kohdissa.

Uljaat rinssimme kohtelivat meitä jälleen hyvin!

Kriittiset uukkarit

 Vietnamin To Do -listalla köllöttelevä vaellus oli vielä tekemättä ja tajusimme, että ympärillä kohoavat vuoret antavat siihen mielettömän mahdollisuuden. Lang Biangin huiputtamiseen vaadittiin 7 km:n nousu 2167 metrin korkeuteen sekä paljon hikeä ja puuskuttamista. But it was worth it! Nousun edetessä maasto vaihteli suomalaisesta mäntymetsästä viidakkomaisen kosteaan sademetsään.Viimeisen kilometrin aikana kuulimme monilta vastaantulijoilta Good luck! -toivotuksen. Toivotukset tulivat kyllä tarpeeseen, sillä polku muuttui metri metriltä haasteellisemmaksi mutaisuuden ja jyrkkyyden vuoksi. Voittajina huipulle päästyämme ihastelimme maailman kauneutta ja lävitse kulkevia pilviä. Energiavarastot täytettyämme lähdimme liukastelemaan vuorenrinnettä alaspäin takaisin laaksoon. Reissun jälkeen hymy oli rähjäisillä rinsessoilla herkässä. Oli uskomaton fiilis päästä kunnolla luonnonrauhaan ja pitkästä aikaa urheilemaan!

Seepra in real life

Rillit huurussa ja hiki virtaa!

We made it!

Ilman taikasauvoja matka vuoren huipulle ja takaisin olisi ollut mahdottomuus Jennyn vastaleikatulle nilkalle.

Kengät ja sääret ruskeina liejusta

Pyhitimme viimeisen päivän Da Latissa itsemme hemmottelemiseen ja rentoutumiseen jatkuvan sykkimisen jälkeen. Aamusta seurasimme paikallisten kaupankäyntiä markkinatorilla.Tämän jälkeen suuntasimme paikalliseen prismaan tai sittariin, joka muuten oli ensimmäinen laatuaan Vietnamissa olomme aikana. Ostimme picnic-eväät ja tallustelimme auringon perässä läheiseen puistoon. Täällä kaikki on halpaa, joten päätimme hemmottelupäivän kunniaksi ottaa alle kymmenen euron kokovartalohieronnan. 90 minuutin jälkeen olo oli raukea ja toivotun rentoutunut. Täydellinen päivä siis!

Nyt matkamme jatkuu jälleen yöbussin yläpedeillä kohti Saigonia, Vietnamin teollistunutta suurkaupunkia. Uskokaa tai älkää, mutta meillä lähtee parin päivän Saigonissa olon jälkeen lento kohti Uutta-Seelantia ja uusia seikkailuja!

- Anni, Iida ja Jenny